Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kuvataide
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Joensuun vaneritehdas

Pastelli
33 x 62 cm
-Vesa Mujunen

Annetut kommentit

Tästä ei tunnelmaa puutu! Sielu lepää näitä Mujusen teoksia katellessa.
Vaikka tää on näin suurpiirteisellä tyylillä tehty, katselee tällaista paljon mieluummin kuin noita piperryksiä joista saan lähinnä päänsärkyä kun ne ovat niin virheitä täynnä. Näissä tosiaankin "sielu lepää"!
Olisko näitä sun töitäsi missään kaupan Vesa?
Sellaiset, jotka etsivät tauluista "virheitä", eivätkä katso kokonaisuutta, ovat kypsymättömiä taiteeseen.
"Piperretty" tauluhan nimenomaan haastaa katsojan etsimään virheitä, eikä katsoja silti ole kypsymätön taiteeseen. Onhan luonnollista että hän jo ensisilmäyksellä näkee taulun kokonaisuutena. Ylensä sitten mennään niihin yksityiskohtiin kun taiteilija kerran niitä hänelle tarjoaa niissä piperryksissään. Olipa outo kommentti!
Väittäisin pikemminkin niin että taiteilija joka noin kummallisesti sanoo taiteen katsojasta, on kypsymätön taiteilijana ja varsinkin epäkypsä oman taiteensa näyttelytoimintaan.
Joo jaa kyllä, täälläkin esiintyvillä pipertelijätaiteilijoilla yleensä niissä virheissä todellakin löytyy, niistä ei vain viitsi aina jankuttaa kun olen nähnyt että siitä ei ole mitään hyötyä ao:n oppimisen kannalta.
Tämä työ tarjoaa kaikkea todella nautittavalla tavalla eikä aliarvioi katsojaa. Kertakaikkiaan upea!
Käsittääkseni taiteessa ei ole virheitä. On tyyli esittää ajatuksia. Kuka sen voi sanoa, että se on oikea tai virheellinen. Toiset tykkää katsoa yksinkertaisempia suuripiirteisiä tauluja, toiset piperryksiä. Se on se perusta kypsymättömyyteen. Hakea virheitä. Piperretty taulu kieltämättä aiheuttaa reaktion tutkimaan niitä yksityiskohtia. Tauluhan yleensä on tarkoitettu katsottavaksi kauempaa. Riippuen taulun koosta, se katsomisetäisyys on parista metristä eteenpäin. Ei nenä kiini taulussa, ja etsiä niitä "viirheitä". Esimerkiksi heijastus vedessä tässä työssä on mielestäni hyvä, Toinen katsoja voi ajatella, koska vesi on noin tyyni, se voisi olla voimakkaampi. Toinen taiteilija maalaa ne heijastukset jostain syystä heikommin, kumpikaan tapa ei ole "virheellinen". Kuitenkin esim. Vesan töistä näkee heti kokonaisuutena, ettei kysymyksessä ole vasta-aloittelia, ihan kuin niistä piperrystöistä näkee, kuka on uransa alkutaipaleilla. Taiteilija saattaa maalata taulun tiettyä valaistusta varten. Se on ehkä tarkoitettu katsottavaksi seinällä, mihin ei tule valo. Jos tällaisen työn sitten laittaa valonheittäjän alle, sävyt eivät vastaakkaan sitä, mitä taiteilija on hakenut, ja katsoja katsoo ne "virheelliseksi". Vedän pois tuon "kypsymätön" sanan ja korvaan sen "kokemattomampi" sanalla. Kokenut taiteilija saattaa esim. valon tulosuunnan tarkoituksella kääntää jossakin kohdassa päinvastaiseksi, jonka nenä kiini tutkiva kokemattomampi tuomitsee oppikirjojen mukaan "virheelliseksi" koska se ei mene niin kuin koulussa on opetettu. Juuri tällaiset pikku jutut tekevät taulun kiinnostavaksi, jotka kokenut maalari hallitsee, kun kokemattomampi menee niiden oppikirjojen mukaan liiaksi.
Kun kerran taulu on tarkoitettu katsottavaksi kauempaa sinun mukaasi, niin miksi esimerkiksi niissä joissakin piperryksissä on niin hiton paljon niitä pieniä tarkasti tehtyjä yksityiskohtia kuten äsken täälläkin olleessa taulussa? Ei ne edes kauempaa näy? Sitten kun vielä lähempää katsoen ne "miniatyyrit" niiden taulujen sisällä sisältävät osia joita ei parhain tahdoinkaan tunnista miksikään speciaaliksi syystä että kun ne maalarin taidot niissä valitettavasti ovat niin rajalliset. Mielestäni pelkkä yleiskuva riittäisi. Tämä on minun mielipide ja luulen että moni muukin tuon allekirjoittaa.
Juuri sitä kirjoituksillani haen. Tuomitaanko homma "virheelliseksi", koska se ei mene oppikirjojen, tai opettajan mukaisesti, vai onko kysymyksessä taidon puute, koska minun mielestäni taiteessa ei ole nykypäivänä oikeaa tai virheellistä visuaalista esitystapaa. Kysymys on mielestäni tyylistä esittää ajatuksia, jossa ratkaisee tekniikka ja taito. Katsoja joko tykkää sävyistä, tekniikasta, aiheesta, sommitelmasta, tai sitten ei, mutta että kokenut taiteilija maalaisi väärin, sitä en allekirjoita. Toinen tykkää, että ne siveltimen jäljet pitää näkyä selvästi, toinen ei. Toinen tykkää nykytaiteesta, ja voi jopa tuomita perinteisen vanhanajan tyylin pipertelyksi, eikä näinollen tykkää siitä. Jokaisella on omat mieltymykset sävyihin, tekniikkaan, aiheeseen, tyyliin ym. Kuitenkin jos aletaan menestyvien taiteilijoiden töitä suurennuslasin alla syynäämään, niin kautta historian niistä löytyy niitä "virheitä", niin anatomisesti kuin muutenkin, jos oppikirjojen mukaan mennään. Mikäli nämä pienet "virheet" eivät katsomisetäisyydeltä taulua tutkittaessa riko kokonaisuutta, niin kannattaako niihin puuttua.
Tottakai niistä "kulta-ajan" maalareitten töistäkin löytyy kuin löytyykin virheitä jos niitä suurennuslasilla alkaa etsimään, mutta minäpä en puhukkaan niistä vaan näistä nykyajan pipertelijöistä jotka eivät osaa esimerkiksi vaikkapa perhosta oikealla tavalla maalata edes sinne päin. Myöskin mittasuhteet ovat niissä töissä yleensä vääristyneet joita virheitä ei kulta-ajan maalarit koskaan tehneet eivätkä päästäneet käsistään. Eli puhutaan ihan eri asioista.
Mutta kun sitten tuli 1920 surrealismi mukaan kuvioihin, jossa mittasuhteilla leikitään, anatomiaa vääristellään, ynnä muuta, niin onko se sitten väärin maalata. Sehän on yksi tyylisuunta. Jos taiteilija leikkii mittasuhteilla tietoisesti, taikkapa vaikka sillä perhosen anatomialla, minkä otit esiin, niin sekö on väärä tapa maalata. Sehän on yksi tyylisuunta. Osaako nykytaiteilijat maalata sen perhosen kuin vanhat mestarit. Kyllä saa monesti miettiä, onko kysymyksessä perhonen vai kiraffi. Tottakait nykytaidetta tarvitaan, ja sehän on sisustuksessa hyvä asia. Tykkäät tästä työstä tuon alun kirjoituksen perusteella, työ on suurpiirteisesti tehty. Oletko ajatellut, että siinä pipertämisessäkin voi olla oma tyylinsä. Pipertää suurpiirteisesti tai pipertää valokuvamaisesti. Aivan kuin maalata taulu suurpiirteisesti, tai valokuvan tarkkuudella. Kirjoitit myöskin alussa, että saat päänsäryn piperrystöiden virheistä, joka sai minut ajattelemaan, onko taiteessa virheitä, ja jopa päänsärkyyn asti. Mitä itse olen taiteilijoiden kanssa vuoropuhelua käynyt, heidän mukaan taiteella ei ole rajoja. Ei sääntöjä. Näinollen ei ole oikeaa tai väärää tapaa ilmaista itseä. On taiteilijan tyyli maalata kohde, jonka katsoja joko kokee miellyttäväksi silmälle tai epämiellyttäväksi. Monestikin taide saattaa perustua täyteen taiteilijan omaan fantasiaan. Jos satukirjassa lukee, metsän peikko oli suuri kuin kirkon torni, lukia ymmärtää kirjoittajan fantasian. Kuvataiteilija maalaa sen peikon suuremmaksi mittasuhteiltaan, katsojan pitää käyttää fantasiaa. En koskaan allekirjoita sitä, että taiteessa on oikea tai väärä tapa maalata, ja jopa päänsärkyyn asti. On eri tyylisuunnat, mutta ei väärää tapaa maalata. Pitää käyttää mielikuvitusta, kun tulkitsee piperteliöiden töitä. Suurpiirteisessä maisematyössä ei tarvita mielikuvitusta. Vesan työt ovat hyvin tehty suurpiirteisesti maisematauluiksi, eivätkä ne kaipaakkaan pipertelyä, oiva esimerkki, jossa mittasuhteet on oltava kohdallaan luonnolliseen tulokseen. Juuri tämäntyyppisen suurpiirteisen taustan saattaa pipertäjä maalata ja kun päästää fantasiansa valloilleen, siihen saattaa kehittyä mittasuhteiltaan poikkeavia asioita suurrealismin tyyliin, joka on oma tyylisuunta, ei virhe, ja panee ainakin minun fantasian liikkeelle, kun katselen noita piperteliöiden töitä. Aivan sama kuin katselee nykytaidetta, se panee fantasian liikkeelle. Kun katselee vaikka laudan pätkää tarpeeksi kauan, se panee fantasian liikkeelle ja siinä näkee vaikka mitä, niinkuin pilviä katsellessa, sinne muodostuu vaikka mitä ukon ja akan päätä fantasiassa. Siis mikä on oikea tapa maalata vaikkapa se perhonen. Voiko sen maalata fantasiaperhosen ja käyttää mielikuvitusta, vai onko se sitten "oikein" maalattu, kun se on kuvantarkkaan piperretty, vai riittääkö se että se on piperretty suurpiirteisesti, taikka nykytaidesuunnalla maalattu, josta ei heti ehkä käy ilmi, että kyseessä on perhonen, mutta sävyt ovat hienot. Eiköhän se ole katsojan makuasia ja taiteilijan näkemys ajatuksissa, eikä virheellinen suoritus päänsärkyyn asti. Puolestani asia on loppuun käsitelty, mikäli olet sitä mieltä, että taiteessa on säännöt maalata oikein, arvostan toki mielipidettäsi, mutta en allekirjoita sääntöä oikeinmaalaamiseen.
Arvaan että olet juuri yksi noista pipertelijöistä. Siispä heitä sulle haasteen. Koetappas tehdä tämän kaltainen maisematyö suurpiirteisellä tyylillä. Minä luulen- tai oikeammin uskon että ei onnistu. Et näy ymmärtävän kuinka vaikeaa on maalata suurpiirteisesti niin että mittasuhteet natsaavat noin hyvin kuin tässäkin teoksessa. Ei sellaista tehdä hutiloimalla niinkuin näytät ymmärtävän. Siten asia valkenee sullekin kun kokeilet ja pystyt ehkä jopa kunnioittamaan tätäkin tyylisuuntaa.
Tuo on tyyli jossa katsojan ei tarvitse arvailla eikä kuvitella mitään. Riittää vain kun nauttii näkemästään. Sitä on taide minun mielestäni. Näitä tauluja ihmiset ostavat seinilleen jopa nykyisinkin.
Miksi minun pitäisi maalata sellaisia tauluja joiden parissa en maalaushetkellä viihdy. En kunnioita mitään tyylisuuntaa, mutta ihailen kyllä maisematauluja, niinkuin kaikkia muitakin tyylisuuntia. Kyllä minun maisemataulut ovat tähänpäivään asti kelvanneet ostajalle seinälle, ovat olleet jopa niinkin tyytyväisiä, että ovat antaneet extraa taskurahaksi, niinkuin muotokuvatkin joita välillä tilaushommana teen. Tietenkin jos sinun oma suosiosi ole niin korkealla, kuin odotuksesi, niin ymmärrän kantasi "virheelliseen" maalaustyyliin, ja että ehkä kuulut siihen kategoriaan, joiden tehtävänä on etsiä niitä "virheitä", jotta saisit muut katsojat käännettyä niitä taiteilijoita kohtaan, jotka ovat enemmän suosioa saaneet. Edelleenkään en allekirjoita, että taiteessa on virheitä. Sitäpaitsi, mitä minun maalaustaidollani on tekemistä päänsärkyysi. Ei taide ole kilpailua, pystyykö samaan kuin joku toinen. Minulle taide on itseni toteuttamista ja ajatusteni esittämistä omalla tyylilläni, ei kilpailua tai maalata mitä tai miten muut maalaavat. Muutenkaan en ymmärrä, miksi yrität kääntää asian päinvastoin, etten arvostaisi Vesan töitä, tai yleensäkin maisematöitä. Kirjoitin jo aikaisemmin, että työ on hyvä, veikkei parasta Vesaa, työssä mittasuhteet stemmaavat. Ehkä työ ei ole täysin valmis, kun en löydä siitä singerausta.

Voi voi, kahden nimettömänä kirjoittelevan kisailua, enkä minäkään uskalla nimelläni tätä kirjoittaa ja kaikki tunnistaa keitä me kolme olemme ;)
Joo, tämä on hauskaa. Tästä nauttii täysin siemauksin, kun Aukealla ei muutakaan kiinnostavaa tapahdu. Enkä vielläkään suostu allekirjoittamaan virheellistä maalaustyyliä. Enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi työnäyte taidoistani jättää eri tyylisuuntia taiteesta ymmärtämättömälle Aukean nimettömälle käyttäjälle, kun olen sen työnäytteen antanut 30 vuotta sitten asiaa ymmärtäville, ja saanut niiden näytteiden perusteella virallisen taiteilijan tittelin. Sorry Vesa, että tämä hauska kisailu minulle tapahtuu työsi yhteydessä. Itse en osaa pipertää, mutta ihailen suuresti muiden piperryksiä, mutta maisema- ja muotokuvatyöt kasvattavat kassakirstuani tyydyttävästi.
Kyse ei ollut alunperinkään sinun rahakirstustasi eikä se minua kiinnosta tippaakaan. Alunperinkin kysymys oli vain maalaustyyleistä mitä maailmalla nykyisin näkee ja mitkä vievät katsojan mennessään. Jotkut saattavat tykätä jopa sinun pipertämistä perhosistasi, jotkut taas tykkäävät juuri tällaisista suurpiirteisistä ja vähäeleisistä, jotka ovat mielestäni oikeannäköisiä taidonnäytteitä heidän silmissään näkemästä- tai nähdyistä maisemista. Kaiken tuon tekee uskomaton värisilmä mikä taiteilijalla on.
Minä puolestani katson mieluummin tällaista kuin teosta mihin sotketaan kukkia ja perhosia ja muuta kummallista jotka työhön ei kuulu millään lailla. Eihän siinä muuten mitään olisi mutta kun ne tehdään niin kömpelöllä tavalla jotka pilaavat muuten niin hyvän yrityksen. Tulee sellainen lapsosten väristyskirjameininki mieleen.
Apropoo, taidetta katsoo niin moni ihminen jokainen omalla tavallaan. Minä suorastaan ihailen Vesa Mujusen tekemää vähäeleistä ja värimaailmaltaan upeaa taidetta mikä ei ole sitoutunut mihinkään tiettyyn tylsään värimaailmaan. Ennenkaikkea Vesa ei aliarvioi taiteensa katsojaa mikä näkyy hänen teoksissaan hyvin vahvasti.
Mistä ihmeen perhosista ja kukista tai mehiläisistä oikein puhut. Minä maalaan etupäässä muotokuvia sekä tilaustöinä maisemia, mutta ihailen noiden pipertäjien kärsivällisyyttä tehdä noin hienoa jälkeä. Sitäpaitsi juttu alkoi siitä sinun päänsärystäsi, jonka saat virheellisestä maalaustavasta. En edelleenkään allekirjoita, että taiteessa olisi väärä tapa maalata. Sinulla on kumma tyyli kääntää asiat toisinpäin omaksi eduksesi. Sitäpaitsi olen aina pitänyt Vesaa hyvänä maisemamaalarina. Ei sinulla näytä kovinkaan suuri käsitys taiteesta olla, kun et edes ymmärrä, että nykytaide on se, joka on tänäpäivänä ykkössialla suosiossa. Sekin kuvaa huonoa tapaasi ja ymmärtämättömyyttäsi taidetta kohtaan, että haukut toisten taiteilijoiden töitä, toisen taiteilijan työn yhteydessä julkisesti. Hauku niitä töitä kyseisten taiteilijoiden töiden yhteydessä.
Et näytä ymmärtävän pointtiani joten turha tästä on vääntää sun kanssasi. Opettele lukemaan rivejä joita kirjoitetaan äläkä kuvittelemiasi rivien välejä. Sanotaan nyt ihan sinun mieliksesi että sinä voitit.
Minun puolestani Finito.
Sovitaan taidetta arvostavina henkilöinä, että tasapeli.
Minunkin puolestani Finito.
No kyllä on asiantuntijoilla ollut asiaa.
Mutta asiaan. Tämä maalaus on taattua ja persoonallista Vesa Mujusen taidetta. Odotan aina innolla uusia töitäsi. Kiitos tästä vähän erilaisesta maalauksestasi! 4p
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.83 (6 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty