Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Hilja Wilhelmiina s.12.12.1891

tässä olen aina asunut
vanhempien kuoltua veljen kanssa
koulua kauempana en käynyt

Toivo kaikki asiat toimitti
oli vähän maailmanmies
sotaväen suorittanut talvisodassa ollut

minua pitivät kylällä outona
kun en missään käynyt
arkaa ja pelokas olin

onneksi sai koulun käydä
yhdessä Toivon kanssa
kaiken muun opin sain vanhemmilta

kauneutta janosin
kangaspuissa sitä sai aikaan
äiti minua kannusti

olisi oppiin laittanut
mutta minne minä arka uskalsin
äidin opeilla taitoni hankin

äiti osti tarvikkeet
hoiti tilaukset ja myynnin
selkeät kuviot töissä

keittiötöitä piti tehdä
vaikka kangaspuiden äärellä
olisin aina viihtynyt

mallit suunnittelin itse
niitä oli odottamassa vuoroaan
satamäärin aina

vinttihuoneen sain pitää
vanhempien kuoltuakaan en
alakertaan tahtonut

Toivo sai siellä isännöidä
mielensä mukaan
levitteli työkalunsakin

pitkin salin pöytiä
     olisipa äiti nähnyt!
kutominen ajan myötä jäi

kun äitiä ei ollut enää
puuhaamassa ostoa ja myyntiä
eikä Toivo oikein osannut

tai viitsinyt
taisi vierastaa lankakaupassa käyntiä
liikaa naisten paikka

kirjastoon kuitenkin meni
siellä tiedettiin lukumakuni tarkkaan
joten asiointi oli helppoa

vei vanhat ja otti
valmiiksi katsotun pinon uusia
loppuelämä oli keittiötyötä

ja lukemista
kunnes syntymäpäiväni aattona
Toivo kapusi yläkertaan

kun en aamukahvia tullut keittämään
siitä löysi minut sängystä
Humiseva harju kasvoille pudonneena

siitä alkoi Toivon keittiövuoro

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Hilja istuu ryhdikkäänä mutta ujona kangaspuittensa penkillä.
Ainoassa paikassa jossa suostui valokuvattavaksi. Hymyilee kameralle.

-Maria Appola

Annetut kommentit

Hieno runo.
Tämä oli vakuuttava runo ja hyvällä poljennolla runo eteni. Sinulla Maria on kyllä oma tunnistettava tyyli kirjoittaa.
Kiitos paljon kommenteistanne!
Proosarunouden helmi.. Jossa kirjoittaja onnistuu luomaan elävän kuvan menneestä ajasta. Lukijan on helppo eläytyä Hiljan maailmaan. Kuvailu toimii ja palauttaa menneen ajan tähän hetkeen.
Kiitos paljon kommentistasi Markku! Autat pysymään valitsemallani tiellä...
Erinomaista sanoilla kuvittamista. Humiseva Harju (1847) on mahtava yksityiskohta ja loppulause tosi hyvä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.29 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty