Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Sitten kun sulan

sitten kun sulan sinun syliisi

kun valun hunajana
pitkin sileitä olkapäitäsi

kun unohdan kaataa päällesi
palavan
laavasateeni

sitten kun luet huuliltani
sitten kun kuulen silmistäsi

muutakin kuin
pelon mustan muurin

sitten olen kai kuollut
tai tullut hulluksi

siirtynyt järjen tuolle puolen

sanotaanko sitä rakkaudeksi?


-Tuija Karhinen

Annetut kommentit

Minun makuuni tämä rakkausruno on liian sulavaa hunajaa ja laavaa. Liian kulunutta sanastoa, ehkä?
Kiitos kommentista Maria. Tottahan tuo on, mitä sanoit. Tämä(kin) runo on vanha, kymmenen vuoden takaa kohta. Olen luultavasti tehnyt omaperäisempiäkin runoja, mutta en voi sille mitään, että tämä on yksi mielirunoistani omassa tuotannossa edelleen. Yleensäkin ne omat suosikkini eivät ole niinkään muiden suosiossa?! Mutta sanoisin, että ehkä juuri nuo kuluneet sanat ja ilmaukset vain kuvaavat parhaiten syvimpiä tunteitani ja ajatuksiani? :) Eli itselleni tämä ei ole kulunutta vaan melko aitoa minua.
Kaunis runo, mutta Marian kanssa samaa mieltä sanaston tavanomaisuudesta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (4 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty