Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Missä on taivas?

Missä on taivas?


     “ Äiti on mennyt taivaaseen.” Isä sanoi. Milla ei ollut koskaan nähnyt isän itkevän, mutta nyt suolaiset kyyneleet valuivat isän poskilta Millan ruusuiselle iholle.
Sinä iltana Milla piirsi äidille kuvan, jossa äiti seisoi pilven päällä pinkki-kelta-oranssi sateenvarjo kädessään ja kruunu päässä. Pilvien päälle Milla piirsi suuria päivänkakkaroita ja surisevia ampiaisia. Taivaassa on aina kesä, oli tarhantäti sanonut viime viikolla.


I

      “Mummi, missä äiti oikein on?” Milla kysyy, mutta mummi vain hyssyttelee ja peittää kurttuisilla sormillaan tytön huulet. Milla katselee uteliaana ympärilleen. Hän on ollut kirkossa ennenkin.
Edellisenä kesänä Janne-eno oli mennyt naimisiin ja Milla oli saanut olla kukkaistyttö. Äiti oli ommellut Millalle puvun, jossa oli paljon pitsiä ja vaaleanpunaisia ruusunnuppuja.            
     “Aivan kuin miniatyyrimorsian.” Äiti oli sanonut ja halannut Millaa. Äidin kaula oli tuoksunut vaniljalle.
Nyt kirkko on erilainen. Millalla on kylmä ja hän nykii mustan samettimekon hihoja kämmenien suojaksi. “Vaatteita ei saa nykiä muodottomiksi.” Äiti sanoi aina. Nyt Milla vilkaisee, ettei isä vain huomannut. Mutta isä vain istuu suorana ja tuijottaa eteenpäin kirkon etuosaa, jonne joku on jättänyt suuren valkoisen laatikon. Isälläkin on musta puku. Isä näyttää nyt ihan erilaiselta, kuin vielä aamulla, jolloin Milla ja isä olivat leikkineet legoilla. Isällä oli ollut partainen poski ja aamutakki päällä. Mutta sitten mummi ja vaari olivat tulleet. Vaari oli vienyt isän makuuhuoneeseen ja mummi oli pukenut Millalle uuden mekon.
Kerttu-serkku vilkuttaa Millalle käytävän toiselta puolelta. Mutta ennen kuin Milla ehtii vilkuttaa takaisin, on Outi-täti jo vetänyt Kertun tiukasti syliinsä ja kiinnittänyt tytön huomion kouralliseen keksejä.
      “Mummi? Miksi täällä pitää olla niin hiljaa?” Milla kuiskaa, mutta taaskin mummi vain hyssyttelee.
Milla päättää lopettaa kyselemisen, kun mummi kerran on niin outo tänään ja alkaa ihailla uusia mustia lakerikenkiään. Vaikka on talvi, mummi oli antanut Millan laittaa ne jalkaan jo kotona ja kävellä ulkona pikkukengissä, aivan kuin aikuiset.
      “Isi, saanko minä laittaa hienot kengät maanantaina tarhaan?” Milla nousee polvilleen ja kuiskaa isän korvaan niin hiljaa kuin vain pystyy.
Isä ei sano mitään, nyökkää vain ja vetää Millan kainaloonsa.
Nyt vaari seisoo suuren laatikon vieressä valkoinen mekko päällään. Milla on ennenkin nähnyt vaarin siinä mekossa. Milla huiskuttaa vaarille, mutta vaari ei vilkuta takaisin, kuten sunnuntaisin, vaan avaa ruskean kirjan ja alkaa lukea. Välillä vaari juttelee ihan mukaviakin vierailemassa olevasta enkelistä ja lyhytikäisestä kukkasesta, mutta suurinta osaa puhetta Milla ei jaksa seurata. Välillä kuulostaa aivan kuin vaarilla olisi nuha. Milla meinaa kuiskata mummille, että ostaisi vaarille lääkettä, mutta muistaa sitten, että nyt täytyy olla hiljaa.
Isä nousee seisomaan ja tarttuu Millaa kädestä. He kävelevät yhdessä laatikon luokse. Isä käsi on kylmä ja hikinen ja Millaakin jännittää, kun uudet kengät ovat niin liukkaat. Nyt olisi noloa kaatua kaikkien tuttujen edessä. Isän käsi tärisee ja toisessa kädessä oleva ruusukimppu tipahtaa lattialle. Milla katsoo toruvasti isää ja kumartuu nostamaan kimpun. Vaari tulee auttamaan ja asettaa kimpun laatikon päälle. Milla taluttaa isän takaisin eturivin penkkiin mummin ja Janne-enon viereen.


II
Koti tuntuu kylmältä, kun Milla ja isä avaavat oven. Isä on väsynyt ja menee heti nukkumaan. Milla jää mummin kanssa keittiöön. Mummikin näyttää nyt tutummalta punapilkullinen esiliina mustan mekon päällä. Milla käpertyy ikkunalaudan nurkkaan ja painaa nenänsä vasten kylmää ikkunaa. Aina jouluisin Milla ja äiti maalasivat ikkunaan korvatunturin. Äiti laittoi lumeksi oikeaa pumpulia ja hopeaväriä taivaaksi. Milla sai leikellä vihreästä paperista kuusia ja punaisesta kankaasta tonttujen lakkeja, jotka pilkistelivät tummasta metsästä.
Mummi on lämmittänyt Millalle korvapuusteja ja aitoa kaakaota kermavaahdon kanssa. Milla hörppäisee kuumaa kaakaota ja palanen kermavaahtoa jää tytön ylähuulelle. Mummi pyyhkäisee vaahdon pois ja hymyilee Millalle. Milla ei nyt uskalla kysyä äidistä. Mummi näyttää niin iloiselta, mutta isästä Milla haluaa tietää.
     “Mummi, onko isi kipeä?”
Mummin hymy katoaa hetkeksi ja Milla pelästyy, mutta samassa mummi hymyilee taas ja silittää Millan hiuksia.
     “Isän sydän on kipeä.”
     “Pitääkö siihen laittaa laastari?”
      “Ei kultaseni. Kipeän sydämen voi parantaa vain aika. Sinun täytyy nyt olla oikein kiltti isälle, Milla.”
Milla nyökkää ja päättää lopulta uskaltaa kysyä äidistä.
    “Onko isi kipeä äidin takia?”
Mummi saa roskan silmään ja pyyhkii sen pois.
    “Isällä on ikävä äitiä. Niin käy kun rakastaa toista ihmistä niin paljon kuin isä rakasti äitiä.”
     “Niin kuin sinä rakastat vaaria.”
Mummi nyökkää. “Niinkuin minä rakastan vaaria.”

Milla juo kaakaon loppuun nukahtaa poski vasten sokerista pullaa.

III

Milla ja isä katsovat valokuvia. Milla muistaa hyvin viime kesänä otetut kuvat, joissa hän syöttää äidin kanssa sorsia. Aurinko paistaa äidin vaaleisiin hiuksiin. Isä sanoo Millalle, että äiti näyttää aivan enkeliltä. Seuraavissa kuvissa äiti ja isä näyttävät aivan erilaisilta. Isällä on suuret silmälasit ja äidin hiukset ovat kiharat. Ja äiti on hirvittävän lihava.
    “Missä minä olen?” Milla kysyy ja isä osoittaa sormellaan äidin vatsaa.
    “Sinä olit vielä täällä piilossa.”
Milla nauraa ja kääntää seuraavan sivun.

Pian isä nukahtaa sohvalle ja Milla kiipeää taas ikkunalaudalle. Milla ajattelee äitiä. Äiti on ollut jo kauan poissa. Tullaankohan taivaasta ikinä takaisin? Edes vierailulle? Milla haluaisi kysyä joltakin, mutta ei halua, että isä tulee taas surulliseksi. Mutta sitten Milla muistaa, että mummi aina sanoo vaaria Jumalan työntekijäksi. Ehkä vaari tietää.
Hiljaa Milla hiipii äidin ja isän huoneeseen ja soittaa mummille ja vaarille. Vaari vastaa puhelimeen, eikä sen nuha ole vieläkään lähtenyt kun Milla kysyy kysymyksensä.

IV

Kylmänkirkas talvi-ilma värjää Millan posket hehkuvan punaisiksi. Milla seisoo mummi vieressä ja puristaa tiukasti mummin turkishansikkaan peittämää kättä. Isä seisoo vain muutaman askeleen päässä ja pitelee käsissään suurta kukkavaasia. Isä on kertonut Millalle, että äiti on ruukussa, mutta Milla ei millään jaksa ymmärtää, kuinka äiti mahtuisi noin pieneen vaasiin.
Milla seuraa kiinnostuneena kuinka isä laskee vaasin mustan kiven viereen kaivettuun pieneen kuoppaan. Milla pitää siitä kivestä. Se on paljon hienompi kuin tavalliset kivenmurikat. Tässä kivessä on kultaisia kirjaimia ja sen päälle on veistetty pikkuruinen lintu.

Isän ääni vapisee ja Millaa huolestuttaa, että isä alkaa itkeä kaikkien edessä. Mutta isä viittookin Millan luokseen ja yhdessä he peittävät maahan kaivetun kolon jäätyneellä mullalla. Milla asettelee vielä lumen oikein siistiksi. Äiti ei pitänyt sotkusta. Huoneenkin piti aina olla tiptop.
Milla kohottaa katseensa kohti valkoisten höyhenpilvien peittämää taivasta ja vilkuttaa.
     ”Hei, hei, äiti!”
Isäkin vilkuttaa.
Milla aikoo kävellä takaisin mummin luokse, mutta isä ei liikahdakaan. Isä vain tuijottaa pakkaspilvien pilkuttamalla taivaalle ja vilkuttaa. Isä itkee. Nyt isä itkee ääneen ja kaatuu polvilleen kylmään lumeen. Millaa harmittaa, ettei isä laittanut pitkiä kalsareita housujen alle. Mitä jos isä vilustuu ja kuolee? Ulkona on niin kylmä. Varsinkin jos isä aikoo istua lumessa. Kalle-setä juoksee isän luokse ja taputtelee isän selkää. Millasta on aina ollut hauskaa, kun isä ja Kalle-setä ovat aivan samananäköiset, mutta nyt Milla huomaa, että isä on paljon laihempi ja, että isän silmien alla on mustat jäljet. Mummi ottaa Millaa kädestä ja johdattaa tytön autoon. Kun Milla vielä kurkkaa selän taakse, hän näkee Kalle-sedän vieläkin halaavan isää. Nyt setäkin itkee.

V

Videolla äiti nauraa. Milla muistaa äidin naurun. Äiti nauroi paljon. Millalla on jo kova ikävä äitiä. Tuleeko äiti koskaan takaisin? Kukaan ei ole kertonut Millalle. Kaikki ovat vain sanoneet, että Millan pitää olla urhea tyttö ja kiltti isälle. Mutta nyt Milla ei halua enää olla urhea eikä kiltti. Hän haluaa äidin. Milla kiipeää alas sohvalta ja kävelee äidin ja isän makuuhuoneeseen. Isä nukkuu. Kalle-setä istuu isän sängyn vierellä olevalla tuolilla ja lukee. Millasta on hassua, että kun isä nukkuu, niin mummi, vaari, Kalle-setä tai Outi-täti istuu aina sängyn vierellä. Kalle-setä nostaa sormen huulilleen ja vie Millan olohuoneeseen. Nyt Millan on jo pakko kysyä.
    ”Milloin äiti tulee takaisin?”
Kalle-setä näyttää surulliselta. Aivan erilaiselta kuin jouluna, jolloin hän tanssitti Millaa kuusen ympäri. Milla sai silloin seistä sedän jalkojen päällä.
    ”Milla…Minun oma Milladonnani… Äiti ei tule enää takaisin.”
     ”Eikö taivaasta saa lähteä pois?”
Kalle-setä katselee käsiään pitkän aikaa. Lopulta hän nostaa Millan syliinsä ja kävelee ikkunan viereen.
    ”Näetkö sinä tuon auringonsäteen joka karkaa pilvien välistä?” Milla nyökkää.
     ”Sinun äitisi on tuossa auringonsäteessä Milla. Hän on jokaisessa lumihiutaleessa ja kukkivassa kukassa. Hän on mökin uimarannan kirkkaimmissa vesipisaroissa ja sinun joka-aamuisen kaakamomukin tuoksussa.” Millasta sedän sanat tuntuvat hassuilta. Mutta äiti kerran sanoikin, että Kalle-sedän kuuluu olla hassu, jotta hän pysyy kirjoittamaan päivästä päivään.
    ”Miksi minä en voi nähdä äitiä?”
     ”Millaseni, muistatko sinä miltä äiti näytti?”
Milla nyökkää.
     ”Silloin sinä voit nähdä äitisi aina kun suljet silmäsi.”
Milla rutistaa silmänsä tiukasti yhteen ja hymyilee. Nyt hän näkee äidin.

Vanhalta kannettavalta löytyi 16-vuotiaana kirjoitettu teksti.
-Jonna Lindqvist

Annetut kommentit

Uskomatonta tekstiä, jos on kirjoitettu 16-vuotiaana.
Jos oli tarkoitus itkettää niin onnittelut... Kaunista. 5p. vaikken edes tiedä voiko tälläistä pisteyttää.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.75 (4 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty