Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Valheen koira

Vilkuilevin silmin katsoin perille
verille puhkotun aikaan sidotun
siunatun sielun vainottuun valheen koiraan.
Sen tavalla kohtaan, mitä ei voi unohtaa,
sielua vailla, se kirottu koira lastasi
lapsensa laivan raskailla valheilla.

Niinpä mä olen vaan
hänen heleän mystinen pihapuutarhansa.

Ajan aallonpohjaa aika yksin ohjaa,
sitä aikaa aika tavoin pelkäsin.
Olin yksin ja alasti, uponneen laivan lasti
sotkeutui valheisiin uni uni sohjossa,
käsi käsi ojossa kuin toivetta täyttyvää,
hyvää odottaa kannatti.


-Anssi Peuhkurinen

Annetut kommentit

Tämä on runollisuuden ylistys ja mystisyyden näyte. Salaperäisyyden verkkoja olen selvitellyt jo useasti. Joka kertoo, että tämä on hyvä. En vaan vielä tiedä miksi...
Komeita lauseita, jotka linkittyvät taitavasti aina seuraavaan lauseeseen. Salaperäisyys runossa on kiehtovaa, mutta jäisikö runon sisältö tässä hieman mystifioinnin jalkoihin.
Upeita säkeitä tässä. Tykkäsin kovasti. 5p.
Hienoja säkeitä, tässä nimen omaan loppusoinnuilla ja muilla äänteellisillä yhteneväisyyksillä leikittely luo tähän todella hienon rytmin. En tiedä tajusinko runon sanomaa, mutta jotenkin tuo rytmi tiettyjen sanavalintojen kanssa toi tosi vahvan tunnelman.
Kiitos kaikille kommenteista.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.2 (5 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty