Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Ettekö näe

Hei ihmiset
ettekö näe?

En mahdu enää teidän käsiinne

En mahdu ovista sisään
en ikkunoista ulos

En mahdu leikkimökkeihinne
eivätkä niiden katot kestä painoani

Lintujen laulut kuulen enää heikosti

Savu sumentaa horisontin rajan
hämärtää ilman hohteen

Olen kasvanut yli kohoavien kattojen
Askelteni tuhovoima vahvistuu

Teidän aurinkonne on muodoton tahra
jonka peitätte harmaalla ja niin
en mahdu enää peileihinne
ettekä te voi minua mitata

Jaakot yrittävät kasvattaa pavunvarsiaan
kiivetä kutittamaan kaulaani
pysäyttämään kasvuni

Mutta ette te yllä enää
kuiskimaan korvaani
silittämään hiuksiani
pitämään huolta

Kasvoin yli ilmakehän - anteeksi otsonikadosta
Valtameret kohoavat painostani - anteeksi aalloista

Neulanpääihmiset ettekö näe?

Muserrutte kosketuksestani
Minkä hirviön olettekaan luoneet

Hei maailma
minun ääneni ei vaimene vaikenemalla!

Maalatkaa minuun taivas
polttakaa minusta
auringonlasku

rakastakaa minut halattavaksi


-Heta Hurme

Annetut kommentit

Huikea! Poista tuo lopun "pahuudesta". Tämä on kyllä kerrassaan upea. Sinullahan tyyli vaihtelee ja elää koko ajan. Väkevää tekstiä. 5p.
Kiitos paljon kommentista Harri! Poistin kuvauksen.
Tämä on todella voimakasta. Uhmaa, raivoa, vihaa. Kuitenkin tässä puhuu "näkymätön elina" joka ei kestä näkymättömyyttään.
Upeaa ja painokasta! Nyt on helppo klikata viitonen.
Sopivasti kevätmanian riivaama runo, jossa erityisen hieno lopetus:

"rakastakaa minut halattavaksi"
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.17 (6 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty