Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Miettimiset juoksevat

"oli niin pimeää",
myönnät suudelleesi
väärää miestä
myönnät
valehdelleesi
toimittajan haastattelussa
vaali, vaali, emävaali
vedän pääni sukkahousuihisi
ajan taksilla Turkku
peittelen pelotteluni
oksat jo heiluvat, vingu viima vingu
turha työntää dödöä suuhun
lapset hahahahahaistivat vanhempiensa alkoholinkäytön
alunperin etuperin
kunnes taas takaisin,

ja ryöstän rahankuljetusauton, mutta se on vertausta, etsauskuvaa
jonka alle todellinen maailma piiloutuu,
näin näin kato
mä syön sanan,
nyt se annettu,
mutta sitten
tuijotan yksin kevättä 2007,
kuusia kuin huusia lintupönttöineen
roikottelevat puutuneita käsiään
pistelee
lompakon alta
pakaroista
metsäpolulla
ohitan sauvoja
perässään vetäviä
mummoja,
just kun toinen sanoo toiselle,
päiväni harmaa kuin mekko jossa mustia raitoja
tekemässä ruutuja, mieleeni lennähtää vanha kuva
isän kuplavolkkarin penkin päällysteistä, ja se haju,
uuden auton juoksu, sekin jo jossain tattarinsuolla,
tämä johtuu silmätippojen aiheuttamasta näköhäiriöistä, mummo introspektoilee,
kadehdittava elämänasenne, minä kahlehdin,
kompastun mietteisiini, mutta mummoa tuo
tieto auttaa, vierittää murheen aivojensa kaltseilta, molskis,
pitkää ikkää
toivottelen hymähtäville, hymyä, mua ujostuttaa, mutta
pohdin patologian kurssilla oppimaani ja puna hälvenee
ja saan suden naamarini takaisin, vai olikse psykologia?
metsässä on tänään paljon kulkijoita, vaalit lähentelevät,
minussa kummittelee Vanhanen ja Heinäluoma ja muistan äkkiä
kuinka Katainen kuiskutteli minulle unessa,
vaali, vaali ja emävaali, uurnilla tavataan sanoi
rakastunut haudankaivaja vahtimestarille,
minua huimaa,

tarvitsen tilaa ja yksinäisyyttä, tulen sairaaksi
jos en saa pimeää, kehittyä valokuvan tavoin,
pilvi avaa oven, mä valotun, Pilvi on yhen naisen nimi,
olen siveellinen kalastaja ja sivistymätön särki
enkä tiedä kummassa päässä onkea roikun,
kenties molemmat kohtaavat toisensa joskus,
siihen asti nälkämaa vaivaa
meri aina jäässä
Meri on vaimon nimi

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Sami Vainikka

Annetut kommentit

Chaplinin elokuva Nykyaika tulee mieleen tätä runoa lukiessa. Chaplinin surkea antisankari joutuu koneiden rattaiston kynsiin, tässä tämä "antisankari" on sekaisin naisista, mummoista, hallituksesta, elämästä. Kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Hän on niin aidosti sekaisin, runosankari tässä, että runokin hyppii kuin hullu ympäriinsä. Hyvin uskottavaa nykyajan kuvausta. Muistuttaa hakuammuntaa. Ei pääse kohoamaan korkealle, mieluummin veteen vajoaa - koukku.
Oho, no tässä on jo ehkä niin paljon tavaraa, että muuttuu jo aika sekavaksikin. Asiaa, kyllä, sitä kadehdin: sinä et oikein koskaan näemmä veistele runoja mistään koivunlehdistä ja tähtiin tuijotteluista ja huokailuista, vaan rivisi on tungettu täyteen merkityksiä, tapahtumia, ajatuksia, oivalluksia, kielellä leikittelyä. Mahtavaa, oikeasti. Mutta tämä runo on tosiaan aika täyteen pakattu, joka suuntaan harova, ja mietinkin, että tästä voisi ihan hyvin riittää asiaa pariinkin runoon. Hiomista tämä minusta kaipaisi myös.

Hyvä neuvo, minkä sain itse tässä jokin aika sitten, on pitää sellaista "tilkkutiedostoa" tai vaikka vihkoa, jonne voi kerätä kaikki sellaiset rivin- ja lauseenpätkät, kappaleetkin, jotka tuntuvat alkuperäisessä yhteydessään haittaavan tekstiä, mutta ovat kuitenkin käyttökelpoisia, sellaisia että niitä voisi käyttää jossakin muualla. Minusta tuntuu, että tästä voisi karsia, säilyttää toki, mutta siirtää toiseen runoon tai tarinaan. Jep. :)
-
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty