Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Variksen kyyneleet

Onko linnuissa sellaisia
jotka jäävät parven ulkopuolelle?
Niitä, joita tönitään oksilta suotta
tai niitä, jotka vain unohtuvat
katselemaan toisten soidinta?
Jos heittäytyisi jokeen
ja olisi tarpeeksi kauan,
tulisivatko puut taas vihreiksi,
kuuluisiko jälleen veden liplatus?

Jos vain kelluisi antamatta silmien seurata pilvien vaellusta
välittämättä siitä, että nokkaan tulvisi vettä
tai siitä, että jäisi kiinni
jokeen viskottuun kuivettuneeseen vihtaan.
Sorsa tulisi ja nokkisi ihmeissään,
yrittäisi herätellä ja sitten jatkaisi matkaansa,
lehahtaisi kohta lentoon
roiskien pisaroita lasittuneisiin silmiin.
Illan pimetessä vesimittarien pysähtyneisyys
ja äkkinäiset kotiin menot
saisivat tuntemaan pohjatonta orpoutta,
lopulta ajautuisi rantaan mätänevänä raatona,
niittyleinikit huokailisivat siinä.

Aikaisin tuli tänä vuonna kesä,
kuuset tanssivat helmoissaan vaaleanvihreät pitsit,
voikukkapellolla kaaliperhosten spiraalilennot.
Variskin raakkuen liitämään kohti taivaan sineä kuin kotka,
silmäkulmissaan vieläkin pakkasen jäädyttämä itku.


-Katriina Uski

Annetut kommentit

Tämä osui lujaa. 5p.
Varis on tämän runon kantava voima. Lintu, joka ei kovin usein saa näin suurta osaa elämässään, on nyt juuri se mikä tekee tästä tekstistä kiinnostavan ja merkityksellisen. Hieno runo!
Tosi hieno runo. 5p.
Vahva teksti, mutta tekisi mieli viedä tätä vieläkin lähemmäs proosaa:

"Kesä tuli tänä vuonna aikaisin, kuuset tanssivat helmoissaan vaaleanvihreät pitsit. Voikukkapellolla näin kaaliperhosten spiraalilennot. Variskin raakkuen lipui kohti taivaan sineä kuin kotka, yhä silmäkulmissaan pakkasen jäädyttämä itku."

Mutta toisaalta tekstiä voisi viedä myös yhtä hyvin kohti lyyrisempää säejakoa, eikä sekään haittaisi. En osaa sanoa onko tekstissä enemmän kiinnostavaa se, miten se alkaa kysymyksillä ja sitten ikään kuin vastailee niihin, vai motivoituvatko kysymykset lopun muodostamasta kuvasta. Mieleni tekisi myös siirtää ensimmäiseksi viimeinen säkeistö ja sitten esittää kysymykset. tekstissä ei ikään kuin ole aikaa, vaan asiat tapahtuvat samaan aikaan mielessä, kuin kuvassa, tai kuten ajatuksissa usein tapahtuu, synapsien kietoutuessa solmuun ja muodostaessa välähdyksenomaisen luovan ajatuksen. :)
Pitemmittä puheitta: Hyvä runo.
Kiitos palautteista. Juholle papukaijamerkki kommentin kahdesta viimeisestä rivistä :)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.29 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty