Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Aurinkoni

Näet kaiken mistä minut on koottu
Näet saumakohdat
epäsymmetrian
hiusteni suoruuden
hymyni vinouden

untuvat joita kasvatan irti palaneiden siipieni arvista

Tunnet kaiken tämän materiaalin
nuorenpuuntaipuisan kehon
ihon joka puristaa minut kokoon
kasvot jotka välillä pilvistyvät
välillä nauravat liikaa

Tunnet katseeni joka usein katoaa
tarkentuu jonnekin
tämän tyhjänpäiväisen tavallisuuden taakse

Enkä minä sitä pelkää
mitä jo näet minusta ja
mikä on sinulle jo tuttua
vaan kaikkea sitä mitä en
tarpeen tullen

voi pakata
ja viedä mukanani

kaikkea mitä et näe
sitä mikä minussa
on puristettu ihon alle

Et näe syvänmerensukeltajia ajatuksissani
Et kaaosta silmieni mustuudessa
ihon alle hautautuvia haamuja
muurahaispesiä hiusverhon alla
kitalakeen tarttuneita sanojen palasia

Et näe epätoivoista tarvettani
lentää aurinkoon
yhä uudelleen ja uudelleen
toiveajatteluani lämmöstä
joka ei polttaisi

Et tunne tulevaisuudenpelkoni takertuvaisuutta
joka aiheuttaa
hetkellistä maniaa
Et tunne ihonalaista räjähdysherkkyyttä
seinien romahdusvaaraa

Et tunne kaikkea sitä
mikä ei puhkaise pintajännitettä
sitä tuonpuoleista jonne katseeni katoaa

Et näe sitä joka on kosketuksen ulottumattomissa
jonka tiedät olevan olemassa
mutta jota et sen abstraktiudelta
näe kuten tuuli tai
tunteeni

Sitä minä pelkään, aurinkoni;
pelkään lentäväni liian lähelle
avaavani kaiken sen jota en jälkeenpäin

voi pakata

ja viedä mukanani


-Heta Hurme

Annetut kommentit

Pidin tästä paljon, varsinkin keskiosasta ja lopusta. Ehkä aavistuksen tiivistetystä versiosta olisin pitänyt vielä hieman enemmän.
Monisanainen ja kuvaileva upea runo. Tykkäsin eniten pilvistyvistä kasvoista.
Rehellinen, omaperäinen ja niin paljon muutakin. Jatka samaan tyyliin vaan, Heta! 5/5.
Arvostelija minussa alkoi jo heristellä Hetalle sormea "liian pitkästä runosta", mutta saavuttuani hänen matkassaan "alas asti", ymmärsin, että Hetalla on enemmän sanottavaa, kuin minulla ymmärrystä.
Hieno runo siitä miten tuntemattomia voimme olla muille. Miten lukittuja rasiota täällä kulkeekaan. Upea!
Huikea. Kulkee niin lujaa elämässä kiinni, että pelkää olevansa sivuraiteilla. Wau! 5p.
Kiitos paljon kommenteista Niko, Katriina, Tony, Markku, Maria ja Harri! :)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.67 (6 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty