Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

kolmas


     olet riisuttu
kepistä
silmälaseista
hampaista
kellosta
sormuksista
rekipeitoistasi

odotat loppua
kauhunsinisessä laitoshaalarissa
     kukaan ei kuule
     äänetöntä huutoasi

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Maria Appola

Annetut kommentit

Vahvan kokoelman väkevin runo. Realistisia kuvia vanhuudesta ja vanhenemisesta. 4p.
Ankaraa realismia. Sanat putoilevat tässä kuin haudan syvyyksiin. Surullista todellisuutta, hyvin kuvailtuna.
Vaikuttava. Tulee mieleen se kun äitini äiti eli viimeisiä päiviään jonkin vanhainkodin kolkossa ja varsin tyhjässä huoneessa, sälekaihtimetkin kiinni ettei vahingossakaan kesävaloa sisälle. Se oli jotenkin ihmeellistä, kun sen kerran siellä istuin ja mietin että täällä loppuu yhden ihmisen elämä ja ulkopuolella elämä jatkuu... samalla kun se ulkomaailma oli eristetty niin totaalisesti.
Kiitos Anssi. Realismiin on turvauduttava, tässä asiassa on väärin ruusuja maalailla.
Kiitos Markku. Ankaraa ja lohdutonta on monen elämä ennen loppua.
Kiitos Petri. Juu, kyllä minäkin olen monesti ajatellut, että olivat onnellisempia ne, jotka tuvan uuninvierussängyssä keskellä talon elämää saivat päivänsä päättää. Raastavaa on katsoa kolkossa huoneessa yksinmakaavaa haurasta ihmistä. Odottamassa lähtöä jopa vuosikausia.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.33 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty