Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Elämäni tähän asti

Lapsia haluaisin isänä kasvattaa ja niistä huolta pitää ja niitä pitäisi olla vähintään kolme: Kaksi pojistani pelaisi lopulta jalkapalloa enintään Suomen kuutosdivisoonassa, koska sinnehän pääsee kaikki pelaamaan, jotka vain rekisteröi oman joukkueen Suomen palloliittoon ja tytär lopulta jatkaisi varmasti maailmaa ja sukua, vaikka helmarit pärjää paremmin jopa kuin huuhkajat jollei ystävyysotteluja oteta huomioon.

Enää yksi virstanpylväs aikaisemman pohdintani suhteen pitäisi tavoittaa tässä elämässä: Sopiva äitiehdokas. Sekin lienee utopiaa etsien ainoastaan netin ilmaisilta deittisaiteilta: Todellakaan, en ole kuin niistä kahdessa kirjautuneena kuvallisella profiilillani ja koko nimelläni etsien, sillä on aivan sama etsiikö nimimerkillä vai nimellä seuraa, koska Google-kuvahaku paljastaa kuitenkin puoluekantani, kirjallisen julkaisuhistoriani, sekä kaiken lopun rikoshistoriani, mitä olen alati tehnyt Internetissä tai missä olen ikinä ollut mukanakaan. Jatkan toimintaani loppuun saakka sekä Väyrystämistäni. Tai no, vasemmistolaisuuttani.

Ylä-asteella tuotti vaikeuksia 1997-1999 löytää tyttöjen puhelinnumeroita Nokian uuden hittikännykkättömyyden puutteen takia ja ehkä siksi, että naiset pelkäsi, että syrjäänvetäytyneenä nörttinä olisinkin saattanut kuunnella heidän puheluitaan! No, mitä teen tänään? Teen ehkä samaa, mutta en enää, Phonecracking on taakse jäänyttä aikaa samoin Napster, ja muut sen ajan alkuasteen piraatti-web-sovellukset. CP/M oli ensimmäinen käyttöjärjestelmä, johon tutustuin vasta ylä-aste-ikäisenä, vaikka omassa PC-koneessani oli jo Windows 3.11. Rest in Peace: Paul Allen!

Lukiossa jatkui sama homma käydessäni vieraan kaupungin lukiota: En kyennyt saavuttamaan yhdenkään naisopiskelijan puhelinnumeroa. Se on jäänyt minun taakakseni. Se on jäänyt taakseni. Kunpa voisin saada edes kerran jonkun mukavan naisen puhelinnumeron, johon voisin soittaa kuulumisia, että ”Mitä kuuluu?”, tai jotain vastaavaa. Niitä näitä välillä kaipaan kasvotusten tai vakka puhelimitse rupatella naisen kanssa, mutta sekin on liikaa kyselty.

Mitä siis teen? Jatkan deittiseuran etsimistä ja ainoa asia, joka jää ehkä kuolinvuoteella harmittamaan, että en löytänyt IT-tradenomina yhtä ainutta naista rinnalleni on se, että en todella löytänyt Häntä. Häntä, joka ymmärtäisi ihmisläheisen lähestymistavan elämään ja kasvattaisi kanssaani lapisistamme niin kutosdivarin jalkapalloilijoita pojistamme, kuin suvunjatkajia tyttärestämme. Liian monta kuollutta persoonaa elämässäni, jotka olisi saattanut pystyä korvaamaan tämän ainaisen naisen kaipuun, muuta Hän, joka olet siellä, ota yhteys minuun.

Maailmassa on olemassa suurempi yhteys, joka hallitsee meitä mutta itse en usko mitään mitä en näe itse, joten ja uskon, että Se suuri selviää vasta sitten, kun kuolemme, ja Sielu irtautuu Ruumista.
Nouseeko aurinko huomenna? Humanistin on yhä vaikeaa todistaa sitä induksivisesti! (Aloitin  (urani), en voi puhua urasta, mutta kirjoitin reaalissa 2002 Historian, Yhteiskuntatieteen sekä psykologian ja jatkoin yliopistoon Kasvatustieteisiin, jotka keskeytin.

Unelma ehjäästä perheestä ja menneisyyden traumat saivat minut kirjoittamaan tämän.
-Jere Sumell

Annetut kommentit

Kukaan ei ole vielä jättänyt kommenttia.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

Ei vielä yhtään pistettä

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty