Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Ovista

Tyhjyys hyökyy kirkuvaa kylmää
tarttumaton, jäänsileä
silti kaiken jälkeenkin
jokin lähes unohtunut saa uuden muodon

jossain kuoren ja puun välissä muistan mitä opetettiin

erheet käyvät kalliiksi ja niin pitääkin

mutta äkkiä olen:
jänteen jousto
nuolen lento
sulan sälähdys
terän tärähdys
- eikä mikään loppu estä
toista alkua


sulatan salvat, kierrän ketjut kokoon,
luovutan lukkoni,
puran hyhmäiset ajatukset

käsi ojentuu ja piirtää näkyväksi:
"muista rajasi"
- lämmön voitto ennen reunaa, syvyyttä
jota ei silmin luodata

valot värisevät oleviin
polku näyttää tien perille:
sama kuin ennen
turvallinen
tuntematon

juoksen mahdollisuuden kiinni
otan ensimmäisen askeleen
uudelleen


-Aisla Uuttu

Annetut kommentit

Riipaisevaa kerrontaa siltä osin, kun saan otteen ajoittain tästä. Hienoja kielikuvia useita.
Kiitos kommentista. Ja hei, pitkästä aikaa!
Pidän. En osaa analysoida mutta pidän.
Kyllä on valmis ja hieno. 4 p.
Moikka Aisla. :) Kiva oli lukeakin pitkästä aikaa runoasi.
Hieno runo!
Joskus uusista elämänovista valuu ulos melkein kuin huomaamatta, mutta tämä on voimallinen oven avaus. Pidän runon abstraktiudesta, vastakohdista, tuntemattoman kohtaamisesta.
Minut valloitti runon loppu, joka olisi hyvä antaa lahjaksi esimerkiksi kaikille nuorille. Kyllä tästä runosta voi ammentaa paljon muutakin. Ehkä lennokkuudessa olisi paikka paikoin hieman hillittävää ja
kalevalanomaisuus joissain kohti häiritsee. Mukaansa tempaava tämä runo on.
Hieno runo joka ei analyysejä kaipaa.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty