Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Vasten viimeistä yötä

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
29.9.2018.

Ja kun en enää

Lähden salomaiden syliin
sammalvuoteelle salaiselle
korpikuusten katveeseen
sinne sydämeni sammua annan

-Petri Volanen

Annetut kommentit

Tiukkasyistä puuta, kauan kasvanutta valitsivat ikkunapuiksi. Vieläkin on ikkuna ryhdissään, vaikka kaikki muu jo sortuu. Upea kuva katoavuudesta ja itkettävän ihana runo.
Ups, tuli teksti kahteen kertaa ja sitä ei saanut pois. Selitys kelpaa sentään, virheet on paljastettava...
Mukavaa että joku toinenkin harrastaa välillä noita. :) Ja juu, se on tehty kestämään tuo talo, seinätkin sen sortin hirttä että lienevät ryhdissään vielä sittenkin kun muu talo ei. Tätä näkyä en ensivisiitillä uskaltanut edes harkita kiitos roikkuvan, lopullista romahtamista vaille olevan katon... mutta nyt tulin siihen tulokseen etten voi ottamattakaan jättää. Jotenkin tuo tyyny ja kuusiruutuinen, katon romahdusaukosta lankeava valo sekä etenkin lipaston päältä kasvupaikkansa löytänyt nokkonen oli sen sortin yhdistelmä että se oli pakko saada talteen. Seuraavalla kerralla sitä kun ei välttämättä enää olisi.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.71 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty