Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Syvyyksiä

Näinä surunpäivinä kulkee neito mustissaan.
Yksinään hän kulkee, maailman ulkopuolelleen sulkee.
Kuka hänet syvyyksistä nostaa, kanssaan eteenpäin kiemuraisia polkuja tallaa.

Jo kaukaa ennalta, neito aavisti, synkän, loputtoman, sumuisen päivän saapuvan, sen luokseen kutsuvan, pohjiinsa vetävän.

Yksin kulkevan, neidon haamuisen, varjoisan kujan lapsen, saattaa pimeä hetki mukaansa vetää, taivuttelematta, pakottamatta.
Sinne huomaa neito kuuluvansa, verensä vetävän.

Vaan kohta pimeyden valoon taipuvan, huomaamme, raskauden väistyvän, valon voittavan, neidon taakoistaan vapautuvan.


-Sarahy

Annetut kommentit

Hieno runo. Tykkäsin runon rytmiikasta. 4p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty