Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Hiljaiset naiset

Me nojaamme huoneiden seiniin,
kohokuvioiseen tapettiin,
pioneihin, ruusuihin,
pikkulintujen silmät kuin kiveä

Me hukutamme surumielemme
pesusaavin pohjaan,
kaadamme lasin täyteen,
tärisevin käsin sammutamme janon

Me puhumme toisillemme lattiarakojen läpi,
ilman sanoja huudamme tyhjyyteen
kellontarkat lukemat,
kaikki kuukauden päivät,
haaleat punaiset viivat

Me nostamme paidan helmaa,
silmät suljettuina etsimme kämmenen kokoista kumpua,
kohmeisin sormin tunnustelemme tietä
kohti sitä mikä ei koskaan muuttunut todeksi,
mutta uni on vielä kiinni,
ohi vilahtavan hetken
oli sylissä rikkumaton onni

Me painaudumme vasten seinää,
viillämme tapetista pitkiä lastuja,
kynsillä nyhdämme läpikuultavaa hilsettä,
pellavaverhojen takaa katsomme ääneti,
kuinka aika muuttuu lyijyksi,
kuinka luonto toistaa opittua kaavaa,
kuinka jälleen tumma uoma levittäytyy
valkoisen plyysimaton pinnalle
kuin suonsilmä


-Teresa Laine

Annetut kommentit

Eheä ja hieno runo. 4p.
Hiottu runo, tarina avautuu syvin sanoin
Jälleen kerran onnistunut runo. Sanojen, lauseiden ja kielikuvien suhteen kirjoittajalla tuntuu olevan suorastaan "runsauden sarvi" käytössään. Vaarana on jopa liioittelu. Sisältö on rikasta ja kiehtovaa.
Ikiaikainen, mutta uusin hienoin vedoin maalattu kuva naisista, joista tyydytään usein toteamaan vähättelevästi "ne ovat niitä, joita ei tapetista erota". Ehkä vain naisen itse pystyy osansa kauniiksi maalaamaan?
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.2 (5 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty