Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Liian myöhään

niin kauan sinua peittelin,
ettei tarvisi syvältä viiltää
vain pinta-annos kipua,
joka kauniina iholla kiiltää

ja se kipu on makeaa,
kun ne sitä huuliinsa nuolee
minä esitän, etten välitä
vaikka jotain sisältäni kuolee

vaan en valitessani tehdä
vääryyttä sinua kohtaan
arvannut, etten saisi sinua
takaisin enää koskaan

sillä niin kuin katuva syntinen
janoaa armahdustaan
tuottaa anteeksi antaminen
maailman suurinta tuskaa

niin kuin ajatustensa raiskaama
tahtoo tulla raiskatuksi
jään vihasi varjoon, kun yritän
rakastaa ja tulla rakastetuksi


-Susanna Olkinuora

Annetut kommentit

Puhutteleva runo, taidokkaasti kuljetat riimittelyä alusta loppuun. Hyvä.
Hieno!

Mielenkiintoinen runo. Viimeinen säkeistö on erityisen napakka.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (3 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty