Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikajärjestys

Liian myöhään

niin kauan sinua peittelin,
ettei tarvisi syvältä viiltää
vain pinta-annos kipua,
joka kauniina iholla kiiltää

ja se kipu on makeaa,
kun ne sitä huuliinsa nuolee
minä esitän, etten välitä
vaikka jotain sisältäni kuolee

vaan en valitessani tehdä
vääryyttä sinua kohtaan
arvannut, etten saisi sinua
takaisin enää koskaan

sillä niin kuin katuva syntinen
janoaa armahdustaan
tuottaa anteeksi antaminen
maailman suurinta tuskaa

niin kuin ajatustensa raiskaama
tahtoo tulla raiskatuksi
jään vihasi varjoon, kun yritän
rakastaa ja tulla rakastetuksi


-Susanna Olkinuora

Annetut kommentit

Puhutteleva runo, taidokkaasti kuljetat riimittelyä alusta loppuun. Hyvä.
Hieno!

Mielenkiintoinen runo. Viimeinen säkeistö on erityisen napakka.
Raju runo. En ihan ole samaa mieltä siitä, että anteeksi antaminen tuottaisi suurinta tuskaa. Anteeksianto on pikemminkin vain nopea kirpaisu. Enemmänkin haaste on siinä, että päästäisi irti menneestä ja kuorii itsensä siitä kakeruudesta johon on pukeutunut ja jonka kokee kotoisaksi. Ihmisillä on taipumus samaistua omaan tuskaansa ja ajatella, että se on jotenkin oleellinen osa heidän identiteettiään. Pain Body, kuten Tolle sanoo.

Joskus täytyy ihmisille antaa anteeksi se, että heillä ei ole kykyä anteeksiantoon. Se vasta onkin rajua se, ja erityisen raivostuttavaa heidän kannaltaan.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (4 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty