Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kuin syksy

He saapuvat varoittamatta
kuin syksy
asunto ajattelee
se tietää kuinka elämä
tästä eteenpäin
etenee
kuinka tavarat löytävät paikkansa
ja alkavat sitten kertoa
entisistä huoneista
joiden läpi aivan toinen elämä
juoksi pysähtelemättä

ja nyt ne ovat täällä
ja nyt he ovat täällä

kuin syksy

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

toisinaan syksy antaa odottaa itseään, joskus taas siitä ei näy jälkeäkään. parisuhteet unohtuvat, jonkun muistaessa sen kaiken.
Tämän runon kohdalla koin taas tuon dejavu- ilmiön, joka väliin pysähdyttää ihmettelemään missä ja milloin? Tuo tuttuus johtuu omista kokemuksista ja ajatuksista, jotka epämääräisinä möykkyinä kiertelevät pään sisässä, eivätkä koskaan saa näin kirkasta asua, kuin tässä runossa on saatu. "ja nyt ne ovat täällä /ja nyt ne ovat täällä" voin yhtyä tuohon kertosäkeeseen, ja että ne ovat kuin syksy. Niin. Niin ovat.
Hienoja kommentteja taas Venla, kiitos. Tuossa ylhäällä kuitenkin on ne/he, ei ne/ne. Sen kyllä lukee helposti väärin. Nyt ne ovat täällä, tavarat. Vertautuu, nyt he ovat täällä, siis koska ne ovat täällä. Mutta ovat he täällä myös varsinaisesti. He ovat täällä, tai siis tuossa asunnossa, joka on hieman epäonninen asunto, koska joutuu katselemaan vierasta syksyä, varmaankin kaikki sille tuttu on juuri muuttanut pois. Uusi tilalle. Ja he ovat kuin syksy. Tavaroiden osa on kertoa menneisyys, ehkä ihmiset eivät sano mitään.
Hyvä, että korjasit lukuvirheeni, se muuttaa oleellisesti sisältöä, ja kertosäe ei olekaan enää kertosäe. Kaunis ajatus tuo Sinun ajatuksesi. Asunnosta voi yhtä hyvin kuin ihmisistä tuntua oudolta , kun kaikki muuttuu. Minä en ajatellut tuolla "ne- niillä" ollenkaan tavaroita (vaikka nekin on tietysti otettava huomioon), ajattelin asunnon ilmapiiriä, joka on ollut täysin erilainen edellisten asukkaiden ajatusmaailman (ja tietysti myös tavaroiden) takia. Minulla on ollut aina muuttaessa tunne, että muutamme ikään kuin toisten elämän päälle. Nyt asumme vanhassa talossa, jolla jo talolla on oma historiansa, puhumattakaan ihmisistä, jotka "uuteen" asuntoonsa muuttaessaan olivat ehkä nuoria, mutta nyt ovat jo kauan maanneet viimeisessä asunnossaan mullan alla, muuttuneet ehkä jo kukkaniityksi - missä heidän henkensä nyt on, siitä en tiedä, mutta kuvittelen heidän jättäneen joitakin merkkejä elämästään tähän kotiimme, joka oikein huokuu monikerroksellista historiaa, ja se on minulle mieluista, sillä aikaisemmin ihmiset tarvitsivat enemmän ilmaa ympärilleen, niinpä ainakin huoneiden korkeus ja yleensä niiden tilavuus, muistuttaa heistä, ihan ensimmäisistä asukkaista, ja jokainen asukas, ennen meitä, on katsellut samoja seiniä ja tuijottanut kattoa ja on kuin heidän kaikkien välillä kevyet, välillä synkemmät ajatuksensa olisivat siellä meitä vahtimassa, se jotenkin hiljentää, varsinkin kun tiedän joistakin heistä asioita, jotka saavat ajattelemaan elämän turhuutta ja katoavaisuutta.
Oletpa näkökulman löytänyt :) Hienosti ulkoistettu tarina muuttamisesta, yhteiselosta, tavaroista, ihmisistä... Siitä kaikesta vähillä sanoilla ja silti niin ymmärrettävästi. Asunto kai sen kaiken on nähnyt jo niin moneen kertaan.
En pääse tähänkään kiinni.
Tässä onkin jo kaipaamani muuta. Näkökulman vaihdos. Kaikki muuttuu. Pidän.
Oletkohan käynyt vakoilemassa pääni sisustaa? Tässä on niin paljon sellaista, mikä tuntuu "omalta". Asunnon näkökulma on virkistävää vaihtelua.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.07 (14 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty