Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

II

Juon sisääni ilmaa,
jota tuuli puhaltaa minun hiuksiini,
       aavistan vielä,
miten se on repinyt puita,
silittänyt lampien pintaan ryppyjä.

Tummenevan illan
hämärässä kosteudessa
(itselleni ja salaisesti)
minusta on tullut legenda.

Minä olen syntynyt lähteestä,
olen Afrodite,
        meren vaahtoa,
olen tanssinut kymmenellä niityllä,

olen sulattanut kehoni
häpeämättä
kaiken muun ajattelemattoman
              selkäytimeksi.

Tuulelle minä puhun
eikä se kuuntele minun satujani,
mutta tänään minulla on
    hiuksissani helmiä
kaukaa Atlantilta.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Reetta Niinisalo

Annetut kommentit

Tuo hyvin monjaita mielenyhtymiä. Pidän.
Ei ole liian nokkela, mutta ei helppokaan. : )
Ensimmäisellä lukukerralla ajattelin että onhan loistavaa grandioottista mielenkuvaa. Toisella ja kolmannella lukukerralla aukesi kuitenkin erilainen maailma, edelleen tosin se grandioottisuus taustalla kuiskimassa, mutta nyt myös sellainen ennakkoaavistus ja oman alitajunnan tiedostaminen. En tiedä onko se Reetta, sinun tarkoituksesi mutta sellainen minulla tuli mieleen. Tuo "itselleni ja salaisesti" on ehkä turhan alleviivaamista... lukija ymmärtää sen sanomattakin ja se vie vähän potkua tuolta seuraavalta lauseelta, mielestäni. Todella hyvä runo kylläkin.
Sanat "Afrodite", "legenda" harmittavat, en tiedä miksi. Minusta runous on kirjallisuuden muuntuvin osa-alue, jonka tulisi kaikkein eniten heijastaa tätä päivää, ainakin tuoda lukijalle vaikutelmaa, että on mikrouunilämmin ja aivan äskettäin kirjoitettu. Nuo sanat viettävät tästä tilasta.
Tämä on näistä paras minullekin, rytmillisesti ja kuvastoltaan sen verran eheä että lukeminen on miellyttävää muttei liian. Jotain koukkuja on aina hyvä jättää.
Joulu-Setä, aka.
Kaunis tämäkin. Kuvittelen tämän olevan jatkoa edelliselle, ja tässä on saatu jo maistaa aikuisuutta, mutta mielikuvitus on tullut avuksi ja kääntänyt rajut kokemukset vaihtumaan melkein saduksi. 5p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.14 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty