Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

juhla

jouluaattona katson äitiä silmiin:
en tiedä mitään

on pakkanen, auton ovet jäätyneet kiinni
hautakynttilät viemättä,
konvehtirasia auki kuin vihjeenä
kaikki kesken, kenelle me todistamme
meillä on hieno juhla
hieno perhe ja tässäkö se taas on

voin mennä oveni taakse
ja vaikka kiivetä ikkunasta

mutten koskaan kuolematta täysin kadota

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Marjo Airisniemi

Annetut kommentit

Kaunis ja kuvaava. Perhe, yksikkö luonnossa tai luonnosta irtaantunut, sen ulkopuolella, paikka, josta ajoittain tekisi mieli karata, hävitä pois, mutta jossa yhteenkuuluvuuden siteet kaikesta epäilystä ja joskus valheellisuudestakin suivaantuneena tuntuvat olevan liian lujat täydelliselle katoamiselle. Vain kuolema voi meidät siitä erottaa, perheestämme, lähipiiristämme, joka voi olla lämmin tai kylmä, rakastettava tai rakkaudeton, tappava tai elämää suojeleva. Perhe on kuin kohtalo, se syntyy tavallaan tyhjästä. Kuin luonto, se voi kantaa ja synnyttää mielihyvää, mutta niin kuin usein lehdestä saa lukea, se voi olla suonsilmä, joka upottaa ja hävittää ihmisen, joskus jopa tappaa.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.88 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty